VARin onnistunut käyttöönotto vaatii merkittävää teknistä infrastruktuuria – kuten laadukkaita kameroita, monipuolista seurantakalustoa ja vakaita yhteyksiä kentän sekä tarkkailukeskuksen välillä. Monissa pienemmissä liigoissa tai vähemmän varakkaissa maissa tämä voi olla liian suuri taloudellinen ponnistus. Teknologian epätasainen saatavuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikilla joukkueilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hyötyä sen tarjoamasta oikeudenmukaisuudesta. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa teknologia vaikuttaa pelin lopputulokseen vain joissain otteluissa – riippuen olosuhteista eikä pelisuorituksesta. Teknologisen tasa-arvon puute urheilussa voi aiheuttaa turhautumista ja heikentää kilpailun uskottavuutta. Jotta VAR-järjestelmää voitaisiin käyttää tasapuolisesti kaikilla sarjatasoilla, tarvitaan kansainvälistä koordinointia, taloudellista tukea ja strategista yhteistyötä. Vasta tällöin voidaan taata, ettei teknologinen etumatka muutu kilpailulliseksi epäreiluudeksi.
VAR-järjestelmä ei ole immuuni teknisille vioille, ja sen toimivuus riippuu monimutkaisesta yhdistelmästä ohjelmistoja, kameroita ja reaaliaikaista dataliikennettä. Mikä tahansa näistä komponenteista voi aiheuttaa ongelmia, jos jokin osa pettää ratkaisevalla hetkellä. Jo useissa tapauksissa VAR on ollut toimintakyvytön juuri silloin, kun sen panos olisi ollut kaikkein tärkein – esimerkiksi ratkaisevassa maalitilanteessa tai pelin lopun kriittisessä rikkeessä. Tämä altistaa pelin epäoikeudenmukaisuudelle ja herättää katsojissa epäluottamusta teknologian toimivuutta kohtaan. Tuomarien asema vaikeutuu, kun tuki puuttuu juuri ratkaisevalla hetkellä. Jotta luottamus voidaan säilyttää, järjestelmän täytyy olla mahdollisimman vikasietoinen – tarvitaan jatkuvaa huoltoa, varajärjestelmiä ja tiukkaa laadunvalvontaa. Tällöin voidaan varmistaa, että teknologia tukee peliä, eikä aiheuta lisäongelmia.
Videotuomarointiin liittyvän teknologian tehokkuus perustuu siihen, kuinka hyvin kenttä on katettu kameroilla, jotka mahdollistavat monipuolisen ja yksityiskohtaisen seurannan eri tilanteista. Ongelmia syntyy, kun osa pelialueesta jää kuvaamatta tai kuvakulmat eivät ole riittävän tarkkoja. Tällöin tietyt tilanteet, kuten esimerkiksi niukat paitsioasetelmat tai nopeissa tilanteissa tapahtuvat käsivirheet, voivat jäädä epämääräisiksi tai jopa näkymättömiksi. Jos kamerat eivät ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai niiden laatu ei ole riittävä, ei VAR-järjestelmäkään pysty tarjoamaan tarkkoja vastauksia. Tämä heikentää luottamusta koko järjestelmään ja tuo tuomarille vaikean päätöksen epätäydellisen tiedon perusteella. Onkin ratkaisevan tärkeää, että kamera- ja visuaalisen datan hallintajärjestelmä, ja että tulevaisuudessa jokainen ottelu voidaan kattaa riittävän laadukkaalla ja laajalla visuaalisella tuella, jotta kaikki tilanteet voidaan arvioida mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tarkasti.